On aika sijoiltaan, miksi synnyinkään sitä raiteilleen taas vääntämään Jo Shakespeare aikoinaan tuon kysymyksen laati sotkemaan Hamletin pään Aina löytyy meitä omaan aikaan pettyneitä jotka kohtaloaan uhmaten maailmaa parantaa Aina löytyy meitä laumastaan eksyneitä jotka keskuudestaan etsii uutta jumalaa On aika sijoiltaan miksi kasvoinkaan sitä raiteiltaan pois suistamaan Ei opi milloinkaan ihmiskunta onnellisuuttaan ikuistamaan Aina löytyy meitä tolloja ja sähläreitä joita tämä paha maailma murjoo, monottaa Aina löytyy meitä herran pikku enkeleitä jotka portilla jo jatkopaikkaa jonottaa Jos aikaa jään mä mittaamaan se karkaa enkä kiinni saa elämästä tästä ainoasta milloinkaan En tiedä onko ollutkaan aikaa tätä parempaa se mittaa meitä joka hetki uudestaan