Niin vuolaan virran luodolla on linna olavin Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan. Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin Kun aallot ajan toivat ahdistustaan. On vaientunut soitto salmen ahdin kanteleen Ja poissa on myös musta oinas linnan. Nyt linna kertoo sulle tarun kauan säilyneen Jos ymmärrät vain huokaukset sen. Näin linna kertoo: myrsky-yönä portti aukaistiin Ja siitä linnaan ryntäs miehet vainon. Kun taisto aamuun taukos, petos silloin tutkittiin Syy, väitettiin, on vienan neidon kainon. Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin. Vei paaden taakse salaisuuden neito viaton Kun rakkaimpansa oli syyllinen. Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan Jo valkokukat nosti, mursi muurin. Sai marjoihinsa sydämestä hohdon puhtahan Sen antoi voima rakkauden suurin. Nyt laulun neidon syyttömän soi tuuli vieläkin Kun pihlaja jo myrsky-yönä murtui. Jäi taru vain, sen kertoo sulle linna olavin Ja ymmärrät nyt huokaukset sen.