Sinä vuonna satoi paljon Paljon vettä kiiltävää Sinä vuonna raudanharmaan vapauden Me teimme minkä voimme yössä märän Kruunuhaan Me teimme kerran viimeisen ja aina uudestaan Sinä vuonna satoi vettä Uhma kuoli hiljalleen Sinä vuonna totuus muutti kaupunkiin Kaasulieden lämpöön leirin teimme iltaisin Minä puhuin vähän, sinä puhuit paremmin Sitä tekee minkä jaksaa paetakseen kuolemaa Sitä tekee minkä ehtii, eikä ehdi kuitenkaan Me sulkeuduimme musiikkiin kuin lapset murheeseen Me teemme niin edelleen Sinä vuonna satoi paljon Paljon aikaa kiiltävää Sinä vuonna rauhankaipuun uupuneen Me toivoimme vain, emme mitään vaatineet Me haarniskoidut lapset kauan sitten kaatuneet Sitä taistelee ja pelkää kunnes tottuu kuolemaan Sitä uskoo mihin vain kunnes väsyy vihaamaan Sinä vuonna uskoimme kai vielä johonkin Niin kuin hiukan vieläkin