Rajakaupungin likat Niil on kiirettä aina Niil on iloa ja huolta, Kahtapuolta jokivarta Ja rajakaupungin kollit Niil on katurakin sielut Niil on yhdeksän elämää Ja kädet diilejä täynnä aina Halogeeni putsas kassan Osuusliikkeen motellissa. Musta kissa, Halogeeni, Se on tähti syntyjään. Make venttas BMW:ssä Tossa Ihalaisen Esson baarin eessä, Sydän syrjällään se venttas. Ne vetäs ensin sata kilsaa Nelostietä etelään, Ne laski saaliin Limingassa Bemarissa kaulatusten. Ja Perämeren tuuli lauloi Rantamaiden autiudesta, Vapaudesta tehdä niin, kun sydän sanoo. Ja niil oli toisensa aina, Niil oli taivaansininen BMW. Niil oli kipeesti rahaa etupenkin alla Keskiviikkoaamu aukes Harmaana kun peltipaita, Talven haamu kulki rantamaita Krapulaisin jaloin. Halogeeni lauloi dirlandaata Kasitiellä, jossain Siellä, missä vaarantunne vaihtuu rekkaletkan mateluksi. Make nauro Halogeenia Ja se nauro Pohjanmaata: "Ihan saatanasti tilaa rosvon kuljeskella taivasalla Bemarilla viittäsataa kohti uutta maailmaa. Tääl ei desperaadon puntarissa paljon paskapuheet paina." Närpiössä Leimun Pekka vahti rekkaliikenettä Ja pohti ihmislajin sydämettömyyttä ylipäätään: "Miksi viritellä ansojansa joka juipin tielle, Joka tekee lopulta vain duuniaan Ja koittaa elää, minkä voi?" Make polkas bensarekan ohi kuudenkympin alueella. Leimun Pekka huokas: "Perkele", se noitu. Siitä koitu suuri katastrofi sateisella kasitiellä. Siellä, missä yhteensattumista syntyy kauheita. Tosi pienistäkin virheistä voi tulla iso paha. Pikkuraha muuttuu hirviöksi, epätoivon töiksi, Tyhjän tähden tapetuiksi penikoiksi valtatiellä. Eihän desperadon mieltä paljon järkipuheet paina. Rajakaupungin likat Niil on kiirettä aina Niil on iloa ja huolta, Kahtapuolta jokivarta Ja rajakaupungin kollit Niil on katurakin sielut Niil on yhdeksän elämää Ja kädet diilejä täynnä aina