Tiedän että on yo kun saavut kotiisi pimeään Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään Kun luet kirjeeni kaiun kuulet Tahrat näet joita sateeksi luulet Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen Ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen En ole menossa minnekkään Ei missään tule minun luokseni minun vuokseni Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikäänmuutu Ei se, että meillä oli retkemme, eikä se, etta meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää äläsiis pelkää Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha Muista, että meillä oli hetkemme Kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin, tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaanmuutu Ei se, että meillä oli retkemme, eikä se, etta meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää äläsiis pelkää Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha Muista, etta meillä oli hetkemme, aha Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaanmuutu Ei se, että meillä oli retkemme, eikä se, etta meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää äläsiis pelkää Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha Muista, että meillä oli hetkemme, aha