Korpikuusen kannon alla on mörri-möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo Tiu tau tiu tau ti-li ta-li tittan Sirkat soittaa salolla. Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla Syksyn tullen sieniä kasvaa karhukankahalla. Mörri-möykky se sateessa istuu kärpässienen alla Ottaisin minä mörri-möykyn jos vain kiinni saisin, Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin. Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa, Eikä se edes usko, että mörri-möykky on totta