Minne värit meiltä haalistui, minne kauniit muistot hautautui? Sanat alkoi tehdä vankilaa, rakkaus hiljaa kuolemaa. Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten. Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa. Vielä yhden kerran hymyilen, kai tää on ilta viimeinen Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon, käännyn pois ja yksin tiellä oon. Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten. Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa. Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten. Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa. Valehtelen, jos väitän, valehtelen, jos väitän, valehtelen, jos väitän. Siksi olen useimmiten hiljaa.