kaksi maata on niin erilaista toinen valosta veistetty on toisen niityille päivä ei paista on sen huoneissa yö loputon niiden välistä käy jokin musta syvä niinkuin on äärettömyys siihen tuntenut oon kaipausta kun on sielua kalvanut syys ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan pyydän sua auttamaan pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan mä nään eessääni kastuneet laudat osa niistä jo katkennut pois joen kuohuissa kuolleiden haudat niiden luonako paikkani ois silmät suljen en katsoa saata kun ei rannalle toiselle näy eikä jalkojen alla oo maata minun askeleet orpoina käy ja nyt välissä synkän taivaan ja virran pyydän sua auttamaan pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan ja kun silta se tuulessa keinuu olin valmis jo luovuttamaan tunsin kuinka sun sormesi tarttui käsivarteeni voimattomaan ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu päästänyt et silloinkaan pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan pidä kädestä kiinni pidä kädestä kiinni pidä kädestä kiinni