Sinä olet tuulessa hioutunut mies, Luoto, jota laineet alati lyö Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo, jota kaupungin säihke syö Sinä olet poika kuin pulpetin puu, Kannen alla viiltoja lapsuuden Sinä olet roudassa rapiseva lähjön talo, Kanaverkkoa kellareiden Sinun ihosi on totinen peitto, Jota vasten aika hankautuu Vie sydämeesi kivinen tie, Isiesi lailla Olet kosketusta vailla vapiseva mies Sinussa on ontuva rintamamies, Isoisan viivaksi vaiennut suu Ja se sirpale sielussa hankailee kuin peritty hiljaisuus Sinä olet poika ja kadonuut tie, Avainnauhan alla sun sydämes lyö Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo, hankia pakkasyön