Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni Vain itseni minä omistan Itsetuhon tie on polkumme Me molemmat kärsimme Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni En usko tulevaan En tunne enää kosketustasi Olen heikko, liian sairas nousemaan Kuljetaan yhdessä kuolemaan En saata unohtaa häntä joka poikkesi polviltaan Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan Päivä päivältä on tieni synkempi Enpätoivo suurempi, kuolema varmempi Miksi haaveilla, miksi edes yrittää Toivo on menetetty Minut on menetetty Sinut on menetеtty Kaikki on menetetty Yhdеssä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa Olemattomat arvomme on menetetty Jäljelle jääneet kitukoon paskassa Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen