Kun mun kultani tulisi, armahani asteleisi, tuntisin ma tuon tulosta, arvoaisin astunnasta, jos ois vielä virstan päässä tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, savuna pihalle saisin, kipunoina kiiättäisin, liekkinä lehauttaisin; vierren vierehen menisin, supostellen suun etehen. Tok' mie kättä käppäjäisin, vaikk' ois käärme kämmenellä; tok' mie suuta suikkajaisin, vaikk' ois surma suun edessä; tok' mie kaulahln kapuisin, vaikk' ois kalma kaulaluilla; tok' mie vierehen viruisin, vaikk' ois vierus verta täynnä. Vaanp' ei ole kullallani, ei ole suu suen veressä, käet käärmehen talissa, kaula kalman tarttumissa; suu on rasvasta sulasta, huulet kuin hunajameestä, käet kultaiset, koriat, kaula kuin kanervan varsi.