Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava, jossakin vaiheessa on lasku maksettava, jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin, nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä, jos hyppäisin Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: ei ole eloonjääneitä Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen Katkaisen pian virran, säästän voimavarani En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni Taistellen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin, emme kontrollia hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta (Hulluuden me hallitsimme) Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri (Muureja me rakensimme) Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta (Lopussa me hävisimme) Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollut syytä säilyttää Säilyy kaaos kontrollissa Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden matkaa on taitettu liiankin kauan Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen