Sankarsävelet

Nyt katsokaa kuinka loppunsa päivät urheat saavuttaa
Pian enää vain varjoisat tarinat näiden muistoa laulaa
mut kertokaa miksi suurilla teoilla tulee rauhaa kantaa
kun päällä maan ei vuodatus veren loppune milloinkaan

Suurempaa riemua ei lie kun rauhaan palaa maa
Kyyneleenne te säästäkää, on taistot nyt mennyttä aikaa
vaan ei saa mies surultaan sen muureja murtaa
kun hän taas viimeiset sanansa ystävälleen jättää saa:

"Ei tämä maa ikinä kunniaa urhealle takaa
Ei kai niin ollut tarkoitettukaan
Et voinut vastustaa miljoonaa
silti rohkeutesi voittajaa
ei löydy päältä maan

Siis hyvästit nyt jättää saan
kunnes taas tapaamme uudestaan
Ei ole suruain' suurempaa
silti muistoksesi vain miekka
maahan jäädä saa"

(maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä jälleen tuleman)

Voimastaan vaiko heikkoudestaan
ihminen toistansa aina surutta tappaa,
eikä koskaan todellista valtaa saa?
On maailma lähtenyt miekoin hulluuden matkaan

Vaan emme unohtaa saata

"Ei tämä maa ikinä kunniaa urhealle takaa
Ei kai niin ollut tarkoitettukaan
Et voinut vastustaa miljoonaa
silti rohkeutesi voittajaa
ei löydy päältä maan

Siis hyvästit nyt jättää saan
kunnes taas tapaamme uudestaan
Ei ole suruain' suurempaa
silti muistoksesi vain miekka
maahan jäädä saa"