onhan noita laulajia ja tuulta pohjoisesta
allapäisiä mielialoja ylpeyttä, iloa

ei väliä sillä mitä teimme nämä vuodet
ja se kohtuu millä tätä armon maailmaa kohtelet
ei tao tyhjemmäksi

yö valkoiseen silkkiin se käärii niin ja niin
on ajat loppuneet sanat puhki kuluneet
ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan
ei aamuun luottamaan ja nimet vähenee mustat hampaat lähenee