ole sinä minun päivälintuni
öisten siipien lento
hämärä puutarha missä nainen kantaa
loputtomasti hiuksiaan
hän on lasia hän on lehtikultaa
ja sisällään kasvaa puu
se on

ous istuu vuoteella
kultaharja kädessään
luo silmät minun katseeseeni hymyilee ja hymyilee
ja nauraa

tuuli vie etelään
melkein tähtiä nään
yllä rakkaani siunatun pään