Kerjaelaeisten Valtakunta

Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuulan veen
oli vastarannalla lapsi joka minua seurasi
hänen polvihousun taskuun eivät kivet mahtuneet
ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet
tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanen
hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen
tuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaan
ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaa

kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain

tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainen
se laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisen
ja poika vaunuun nousi
käsiään heiluttaen
näin poistui tulivaunut meidät erottaen
mä tulen tähän rantaan yhä uudeestaan
ja heitän veteen kiven joka tuloni
musertaa
mä istun iltaan asti vain hänta oottaen
tuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en

kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain