Yö kietoo kätensä
ympärilleni, mua rutistaa
Se katsoo silmiin
Kaikki voin unohtaa
Mutta jokin särkee hiljaisuuden
Se maahan räsähtää
Kuka tuhannet sirpaleet nuo maasta pois kerää?
Ja olet noussut, seisot siinä katsellen
ulos ikkunasta, jotain ihmetellen
ja olet vain
Hiljaisuus
Hiljaisuus.
Yötäni syleilen mutta hiljaisuutta ei voi omistaa
Mut pidän kiinni, sillä kaiken muun voi multa varastaa
Ja olet noussut, seisot siinä katsellen
ulos ikkunasta, jotain ihmetellen
ja olet vain
Hiljaisuus
Hiljaisuus
Hiljaisuus...