A                 Bm   G       Bm                A     E        G
  Syyttömänä syntymään, sattui hän, tähän maahan pohjoiseen ja kylmään.
A              Bm   G            Bm                   A              E             G
  Jossa jo esi-isät, juovuksissa tottakai, hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
 Bm    G             A        Bm     G             E7
  Perinteisen miehen kohtalon, halus välttää poika tuo,
 Bm          G         Bm                       A
  En koskaan osta kirvestä, enkä koskaan viinaa juo,
 G            A
  muuten juon talon.

A           Bm    G        Bm                 A           E              G
  Lumihanki kutsuu perhettä talvisin, vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
         D       G                 D          A        E             G   A
  mutkun työnvälityksestä työtä ei saa, hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa

       D         G                   D       A        E7     G         A
  Niin turmiolan tommi taas herää henkiin ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
  G     A
  kohti laukkaa, viinakauppaa...

  Bm         G          A     Bm        G      E       Bm       G             Bm
  Sen miehen epätoivoon ajaa, kun halla viljaa korjaa, keskeltä kylmän mullan hiljaa,
                    A        G          A
  kylmä silmä tuijottaa, kun kirves kohoaa

           Bm        G        Bm         A       E        G  
  Keskeltä kumpujen, mullasta maan, isät ylpeinä katsovat poikiaan,
  D         G                  D      A          E          G         A
  työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

       D         G                      D          A         E7      G       A
  Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin, juosta saa, 
 D           G                       D          A      E7          G     A
  katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää, ei mittaa järki, eikä kärki määrää.
 D                G                     D          A      E       G       A
  Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit, ja kiinni pysyvät taivaan portit,
      G     A
  Einari Epätoivosta ne kertovat