Suon Salaisuus
Funerius
"Koston kiilto silmissään antoi sulho teränsä laulaa verimarssin myrkynmustan...
Kihlat kanssa ketjujen teki tyttö nuori!"
Suru liittyy toveriksi mielen matalan.. Kuolo seuraksi syyllisen
Syvään ja sameaan painuu pää pettäneen
Jäinen vesi tuudittaa neidon ikuiseen uneen petturin huulet iäksi suljetaan!
Sukeltaa saasta suon iäiseen syleilyyn
syöksyyn kanssa kahleiden vajoaa syntinen
"Piilossa alla lehtiverhon makaa saasta uomassaan.. Ruoste nilkassaan
syvyydessä soisen maan
ajan ruoskima itkee yksinään.
Alla levän ja lumpeiden lepää huokaus hiljainen
vainaa menneiden aikojen
Kasvot kerran niin kauniit"
Ei pohjaan valo paista ei siellä silkki lämmitä. Hopea huorin ansaittu ei enää lohtua suo.
Syvä haava otsassaan kanssa kahleiden sukeltaa piston rintaansa saanut
päivänvalon iäksi jättää
Vaihtui kulta ketjuihin Rakkaus rumaan metsäretkeen...
Rauhan sai mieli musta.
"Kitumäntyä kasvan suonsilmästä kuului huuto vaiennut...
kädet kohmeiset etsi jotain mihin tarttua... Viimein veti vettä henkeensä
neito pyhimpänsä myynyt"
"Piilossa alla lehtiverhon makaa saasta uomassaan... Ruoste nilkassaan
syvyydessä soisen maan
ajan ruoskima itkee yksinään...
Alla levän ja lumpeiden lepää huokaus hiljainen.. vainaa
menneiden aikojen... Kasvot kerran niin kauniit"
Ei pohjaan valo paista ei siellä silkki lämmitä. Hopea huorin ansaittu ei enää lohtua suo.