Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa
Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet
Continúa después del anuncio
Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa