Jäätyneiden ja palaneiden raatokasojen keskellä
Näin yksinäisen miehen kulkevan
Tyynesti ja ilmeettömänä
Mustaan kaapuunsa kietoutuneena

Kauheuksien keskellä
Kylmän levollinen ääni kaikui hiljaa ilmassa
Olin kuulevani hänen siunaavan
Kadotettuja viimeiselle matkalleen

"Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään ajan avaimet
Käyköön yö ylle ihmisen"

Niin seurasivat varjot miestä riemuissaan
Ei kuulunut itku, suru, ei valitus
Vain vieno kaihoisa ylistys

"Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään sirppi ja tiuku
Vallan valtikat yli ihmisen"