Luomattoman Jumalan Pauloissa

Kuinka monesti olenkaan herännyt kalvaaseen päivään
Ja vihannut sen heikkoa haureutta
Ei yksikään kauneutta rakastava voi hyväksyä
Luojan rumaa irstautta

Viisas pöllö, ja muut yön eläimet
Teidän kynsiinne luovutan minä lihani
Olkoon sen kalman tuoksu minun messuni
Hävityksen antaumus öinen sinfoniani

Kuinka monesti olenkaan ulvonut villipetojen kanssa
Huutaen tuskassa hymnejä Sille, joka ikiyössä asustaa

Luomattoman Jumalan pauloissa
Ei syvyydestä pois liikuta
On kaikki luotu surua ja tuskaa
Vain tyhjyydessä asuu totuus

Sielun kuolema
Kadotus maailman harhoista
Kuoreutuneen olennon tuho
Ehdoton kieltäymys maailman saastasta

Kuin toukka, joka murtautuu ulos kuorestaan
Nousten hengen rajattomaan maailmaan
Laskeutuen kadotuksen kuiluun
Olemattomuuden luomattomaan pisteeseen

Viimeisellä lepää henkeni kirkkaassa tähtein yössä
Ja ihailee hiljaisuudessa
Sen sanoinkuvaamatonta kauneutta