Amigo

Sotkamon suunnassa illalla
potkutteli kelkallaan Aleksi.
Tien päästä näkyy valoa,
tielanahan se tietysti.
Aleksi kelkkansa kääntää
ja ankarasti pakoon potkuttaa,
ei jalas luista sitä pelottaa,
kauhuissaan ympärilleen katselee,
lumi tupruaa, silmät sokaisee.

Valo vaan vääjäämättä lähenee,
Aleksi jo tosissaan hätääntyy.
Nostaa pulkkansa tienpenkalle
ja jää siihen peloissaan istumaan.
Voi perkele! pääsee mieheltä,
Elsahan se vaan oli polkupyörällä.
Turha oli Aleksin kauhu tää,
turha oli pakoon nytkyttää.

Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan,
ollutkaan, ollutkaan!