Sielun Kuolema

sielu synkkä sysimusta
raato vailla ruumistansa
kuollut koko maailmalle
sielunsa möi Saatanalle

vaeltaa mieli maille pimeille
valon ja pyhän hylkäämille
etsii seuraa varjoista
kaltaistaan kurjaa kumppania

mieli vehreä ruumis mätä
kuolema ei kauniiksi jätä
kiroaa polkua valitsemaansa
kiroaa sokeaa jumalaansa

liitää läpi sankan usvan
edessään näkee hahmon mustan
pelko hylkää sielun synkän
jättää raatoon aukon tyhjän

kohtalonsa on hyväksynyt
nyt kuolee mikä on syntynyt
se hylkää mädän raatonsa
ja jättää kylmän hautansa

haudan rauhassa ruumis makaa
kun ikuisuuteen sielu matkaa
taakseen enää katsomatta
kotiinsa enää palaamatta