Kalmanlehto

Maailma selkäni taakse
Hämyisen tammen katveessa
Ranka runkoon yhtyy
Halveksunnan usvassa lojuen

Punerruksen loimussa bongat
Variksen kuiva raakkuna
Väsynyt katse vailla ajatusta
Kaiken elämän hyljänneenä

Riutunut ruotoni rauhaan
Mutta hyönteiset eivät jätä
Verestä juopunut terä
Ja siitä tahritut kasvot

Arvokkaana maailmalle nauraen
Vailla ääntä mädästä
Ivassaan hiljaa rapistuen
Ihmissaastasta nylkeytynyt