Hei
Neljä Ruusua
Et tiedä paljoakaan maailmasta
Et tiedä miksi siellä sekoillaan
Et tiedä paljoakaan onnesta
Löytyyks se kohdusta vai bingosta
Kätes yhteen liität illoin ain
Taivaasen pääset kai milloin vain
Mut elämä vaatii sinut omaksensa kokonaan
Ja kuolema vaanii, mut antaa vaania sen vaan
Saa kesä, heinä, elo muistamaan
voi ihmisellä olla ihanaa
Kylmä pimeä on tappavaa
Mut joka toukokuu sä heräät taas
Kätes yhteen liität illoin ain
Taivaasen pääset kai milloin vain
Mut elämä vaatii sinut omaksensa kokonaan
Ja kuolema vaanii, mut antaa vaania sen vaan
Hei, tuu mun kavalkaadiin, tajunnan virrassa huudellaan
Hei, tuu mun kavalkaadiin, kun tähtisateessa suudellaan
Eväänä rakkaus ja halu elämään tuuliseen
Eväänä rakkaus ja halu elämään tuuliseen
Et tiedä paljoakaan tuskasta
Vaikka luulet siihen tukehtuvas
Miljoonat kaukaa herää puskasta
Riemuitsee uuden päivän alkavan
Kätes yhteen liität illoin ain
Taivaasen pääset kai milloin vain
Mut elämä vaatii sinut omaksensa kokonaan
Ja kuolema vaanii, mut antaa vaania sen vaan
Hei, tuu mun kavalkaadiin, tajunnan virrassa huudellaan
Hei, tuu mun kavalkaadiin, kun tähtisateessa suudellaan
Eväänä rakkaus ja halu elämään tuuliseen
Eväänä rakkaus ja halu elämään tuuliseen
Ja halu elämään tuuliseen
Ja halu elämään tuuliseen
Ja halu elämään tuuliseen