Irmeli

Joka saatanan yö
minun muijani lyö
mua pesäpallomailalla päähän
on kipuraja kohonnut taivaaseen asti taas

Oli kännissä kai
niin kuin joka sunnuntai
tämä rouvani pieni ja pyöree
minä toisen poskeni käänsin ja röyhtäisin

Jätin Kirstin, Iidan ja Josefinenkin
tuli kenkää Marjaanalle
unohdin myös Eilan ja pikku-Kyllikin
kun jäin Ison-Irmelin alle

Mikään maksanut ei
kun mun sydämeni vei
oma Irmeli suurin ja kauhein
niin kaunista rakkautta kokenut en ollutkaan

Silloin tiennyt mä en
että sellainen
oli unta ja unelmaa pelkkää
nyt kaalini helkkää ja muija se jatkaa vaan