Ei kauniimpaa
Ristinolla
Ikeensä alle on murtunut mies
Murhe toista jalkaa hautaan jo vie
Kohtalonsa kai ennalta ties
Kovin on pitkä ja kivinen tie
Yön harso päälle maan kun laskeutuu
Valon yössä näkee ja sitä kohti kurottuu
Ei kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Kuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Se lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
Yö väistyy pois ja tuska hälvenee
Vain kaipaus jäljelle jää
Epätoivonsa suosta nousee vanha ja väsynyt mies
Aamuaurinko voimia antaa katkennut on pimeyden ies
Pellon laidalla seisoo ihmetellen elämää
Katseen taivaalle nostaa ja kiitosvirren virittää
Ei kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Kuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Se lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
Yö väistyy pois ja tuska hälvenee
Vain kaipaus jäljelle jää