Sotasokea

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan
Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan
Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa
Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan
Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli
Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli
Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin