Continues after the ad

    Yön kasvot rauhalliset
    Pimeydessä kukoistaa
    Hämärät tuulet nuolevat pintaa, niin koleaa
    Tämä valoton aika, arvostettu ja pelätty
    Arvaamattomuudessaan vaanii siihen sukeltavaa

    Hänen musta kauneus, suuri totuuden kertoja
    On myös valolla, aina varjopuolensa
    Mystinen päivännielijä, kolkko kirkkaudentappaja

    Continues after the ad

    Öiset kohisevat purot suoniaan kuvastaa
    Rankkasade itkee kylmää suruaan
    Hiljaisuuden äänet pelkoa kasvattaa
    Aaltoilevat huokaukset hengityksensä vaimea

    Aistien puute
    Yön voima
    Olemattoman valaistuksen henki
    Imee vaeltajasta toivonrippeet viimeisestkin

    Song details

    Composition:

    Did you see an error?

    Enviar revisão