Heikkojen Herralle
Synestesia
Ilta saapuu maahan rauhaisaan,
Isä sulkee hiljaa oven takanaan.
Hän katsoo kaunista tytärtään
Tyttö katsoo pois ja sulkee mielensä
Polvilleen, laskeudu! Vaatteesi riisu pois!
Katso minuun!
Kuunnelkaa, kuinka taas tuhka sataa päälle maan.
Katsokaa, kuinka äiti kantaa lastaan,
kuolemaan, heikkojen herralle uhrataan.
Katsokaa! Maailma hiljaa virtaa!
Tyttö itkee hetken, pukee päälleen.
Suunnitelman kertaa mielessään,
tarkkaan katsoo joka askeleen.
Isän kohtaa kerran viimeisen!
Kuunnelkaa, kuinka taas tuhka sataa päälle maan.
Katsokaa, kuinka äiti kantaa lastaan,
kuolemaan, heikkojen herralle uhrataan.
Katsokaa! Maailma hiljaa virtaa!
Polvilleen! Laskeudu! Katso minuun!
Puukollaan iskee, kuudesti, sydämeen!
Kuunnelkaa, kuinka taas tuhka sataa päälle maan.
Katsokaa, kuinka äiti kantaa lastaan,
kuolemaan, heikkojen herralle uhrataan.
Katsokaa! Maailma hiljaa virtaa!