Vihellän Vaan

Elämämme yksi huol
On siihen kyllyys, tuska, huol
Jos näille annan aatoksein oon aina toivoton
Mut maailmassa tulee nääs
Huumorin olla etupääs
Se ruikutusten runsahitten parhain lääke on

Jos harmin, huolen sattumukset on mun edessäin
Niin huumori vaatii näin
Ota vastaan ne viheltäin
(vihellystä)

On turha lauseet elomme tääl
On tuska, vaiva tuskan pääl
Eikä oo jos tahtoo vain on suu vain suppuun päin
Kas, tanssiaisis kävi niin
Et liian suureen tartuin kii
Ja kupsis keskelle lattiaa minä alimmaiseks jäin!
Mut turha vaiva mun on sieltä ylös yrittää
Niin sanoin "levätkää"
Ja aloin viheltää
(vihellystä)

Oli rakenteilla hiljan juur
Yks hirveen korkee kivimuur
Sielt tiiliskivi huimaa vauhtia päähäni lennähtää
Jos ollut siin ois toinen mies
Niin henki pois viel kuka ties
Vaan mulle joka aina vihellän se oli yhdentekevää
Minä hattuni jakauksen näin vain korjasin kädelläin
Ja sit taas eteenpäin
Minä pistin viheltäin
(vihellystä)

Uimasta kerran noustuain
En rannalta löytänyt vaatteitain
Ja kotia mennes poikaviikarit ne tiellä huus:
"hei tulkaa kaikki kattomaan tääl elävä on ulkomaan!"
Sain neitostenkin huomion kuin hattumuoti uus
Mutta pystyssä pää ja reilusti minä kaikki sivuutin
Näin puvussa aatamin
Ja mennessä vihelsin
(vihellystä)

Ja kotia tulles joskus käy
Et avaimel ei reikää näy
Ja kolkutuksel eukko täytyy unest herättää
Ja kolkutuksen seuraus on sankarinkin kauhistus
Mut mulle joka aina vihellän se on yhdentekevää
Vaikka eukkoni varpaan kautta käy mun sängyn alle tie
Niin sittenkin minä siel
Viheltelen viel
(vihellystä)