Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hanki, tanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö,
pyhä nyt on jouluyö.
Katso, valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien,
käy kuin välke siipien.
Se on joulun enkeli.
herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.

Vaikka häl on kädessään
niin kuin kulkis kylvämään,
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.

Niitä hänen vakastaan
variseepi yli maan
niin kuin pikku tähtiä,
eikö se oo ihmetä?
Mutta yhä kummempaa
viel on, mitä kerrotaan:
Kulkies sen enkelin,
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä?
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku, saapuu enkeli.