A
A  E  A  A
A  E  A  A

[Verse]
   A            E            A
Se kerran kauan sitten alkoi niin,
   A            D            A
mä olin silloin kuudentoista vain,
    D                        A
kun kiven sisään minut määrättiin,
     A          E          A
tein junamatkan pallo jalassain

   A            E         A
Mä kaksi vuotta kävin Keravaa
     A            D          A
Pois pääsin, olin vapaa tuokion
   D                          A
Ei vanki mistään kunnon työtä saa,
   A          E         A
mä merkittynä olin kelvoton

    A             E           A
Mun täytyi jotain saada syödäksein,
   A           D            A
mä menin parin tutun kundin luo
   D                            A
ja niitten kanssa pienen keikan tein,
     A            E           A    F
sain passin jossa luki: Konnunsuo

[Interlude]
Bb    Bb    C F  Bb
Bb    Bb    F    Bb

[Verse]
     Bb         F            Bb
Näin muuan linnakierros alun sai,
    Bb           Eb       Bb
nyt tunnen Nokan sekä Sukevan
   Eb                     Bb
ja Köyliö on tuttu, totta kai,
   Bb           F          Bb
mä muistan kalteritkin Kakolan

   Bb         F         Bb
Ei sitä tiedä vapaa ihminen,
   Bb          Eb        Bb
ei tiedä mistä vanki uneksuu:
   Eb                  Bb
On naisen syli kuva unien,
    Bb            F           Bb
kun selkää painaa sellin sänkypuu

    Bb           F         Bb
Kai kiven sisään ainiaaksi jään,
    Bb           Eb            Bb
mut vankila vain hauska paikka ois
     Eb                    Bb
Mies kaipaisi ei enää mihinkään,
    Bb            F            Bb
jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois

[Outro]
    Bb            F            Bb
Jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois
    Bb            F            Bb    F  Bb
Jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois