A
A E A A
A E A A
[Verse]
A E A
Se kerran kauan sitten alkoi niin,
A D A
mä olin silloin kuudentoista vain,
D A
kun kiven sisään minut määrättiin,
A E A
tein junamatkan pallo jalassain
A E A
Mä kaksi vuotta kävin Keravaa
A D A
Pois pääsin, olin vapaa tuokion
D A
Ei vanki mistään kunnon työtä saa,
A E A
mä merkittynä olin kelvoton
A E A
Mun täytyi jotain saada syödäksein,
A D A
mä menin parin tutun kundin luo
D A
ja niitten kanssa pienen keikan tein,
A E A F
sain passin jossa luki: Konnunsuo
[Interlude]
Bb Bb C F Bb
Bb Bb F Bb
[Verse]
Bb F Bb
Näin muuan linnakierros alun sai,
Bb Eb Bb
nyt tunnen Nokan sekä Sukevan
Eb Bb
ja Köyliö on tuttu, totta kai,
Bb F Bb
mä muistan kalteritkin Kakolan
Bb F Bb
Ei sitä tiedä vapaa ihminen,
Bb Eb Bb
ei tiedä mistä vanki uneksuu:
Eb Bb
On naisen syli kuva unien,
Bb F Bb
kun selkää painaa sellin sänkypuu
Bb F Bb
Kai kiven sisään ainiaaksi jään,
Bb Eb Bb
mut vankila vain hauska paikka ois
Eb Bb
Mies kaipaisi ei enää mihinkään,
Bb F Bb
jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois
[Outro]
Bb F Bb
Jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois
Bb F Bb F Bb
Jos Hämeenlinnaan vielä päästa vois
