1. Harmaa taivas nousee taas, sade lyö maahan mutaiseen
Kuokkani kantoon isken, kiroan tän kivisen joutomaan
Kaikki hyvä unohdetaan, syvälle multaan haudataan
Sen minkä routa säästää, halla viimein pois korjaa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Continues after the ad
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa
Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä
Pirunpellon multaan lasken epätoivon siemen
Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna
2. Viikot ne vierii vuodetkin, yhä säilyy kaikki ennallaan
Sen kuulen tuulessa ilmassa ja taivaanrannan laulussa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa
Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä
Pirun pellon multaan lasken epätoivon siemen
Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna