Rukoukset Rattoisat
Turmion Kätilöt
Missä olit kun sinua huusin
Munille potkit ja katkoit luuni
Rukoukset rattoisat kahvipöydässä
Imetään vadilta läpi sokerin
Niin ne vuodet vierähtää ja korkki kierähtää
Ja tarpeen tullen minulla on ikävä
Olet ilma jota hengitän ja tähdet taivaalla
Ja tarpeen tullen minulla on ikävä
Kyynelistäsi korun teen, helminauhan rinnoillesi valelen
Viekö timantit nälkääsi,
Kuivaatko mersulla haarovälisi
Persviiksillä pyyhitkö naamasi,
Minkkiturkista rakennatko rauhasi
Sinun suussasi asuu saatana
Jota siemeneni ei huuhdo alas
Nielet elävältä ja paskot rippeet
Pankin huorana kuittaan laskusi
Ja tarpeen tullen minulla on ikävä
Olet ilma jota hengitän ja tähdet taivaalla
Ja tarpeen tullen minulla on ikävä
Kyynelistäsi korun teen, helminauhan rinnoillesi valelen
Ja aamun tullen sinulla on ikävä
Olet tyhjyys johon tukehdun tässä leipäjonossa
Ja aamun tullen sinulla on ikävä
Vitustasi viitan teen, rikon peilipinnan tumman veen