Sinulle
Turmion Kätilöt
Raukka joka verellään toisenkin kyyneleet tuhraa
Raukka joka tunteensa multaan valua antaa
Pelko joka ohjaa kaulansa köydellä kuristamaan
Pelko jonka kanssa astelee hävinneenä helvettiin
Pidän itseäni kädestä kiinni että tiedän tuntevani
Tukahdutan ylpeyteni jotta tiedän pystyväni kuolemaan
Hetken vielä kaksi vierekkäin
Kunnes maahan jäljet katoaa
Kun kuolen pois en tahdo sinun kärsivän
Vaikka ikävä on tunteista kaunein
Tiedän että olet kotona ja turvassa
Silti pelkään että joudut liian kauas
Perkele melkein itkettää mutta en itke en itke
Otan vastaan vaikka sataa luotia
Eikä ne osu sydämmeen
Siinä seisoo toinen ihmeissään
Toista ei ole enää olemassakaan
Hetken vielä kaksi vierekkäin
Kunnes maahan jäljet katoaa
Kun kuolen pois en tahdo sinun kärsivän
Vaikka ikävä on tunteista kaunein
Tiedän että olet kotona ja turvassa
Silti pelkään että joudut liian kauas
Sovitaanko että ole ihan lähellä
Ja että sinulle on tulevaisuus kaunis
En osaa selittää kun päivätkin lyhenee
Pitkälle päästiin vaikka perille ei koskaan
Kirjoitin sanat nämä sinulle
Eikä ne kuole koskaan