Hiidenkurkihirsipuu

oli mies, oli mökki
oli kirves, oli kanto
tuli talvi, tuli pian
mökin poltti

tarvitsi uudet hirret
josta mökkinsä tehdä
vaan ei tarpeeksi vahvaa
kurkihirttä ollut kotimettässä

ajatteli kerran, tuumi toisen
'mistä saisin hirren moisenjoka talven tuulet kestäisi
eikä tulta pelkäisi

mietti kolmannen kerran
idean sai, varsin hullun
manalasta, tuonen mailta
lähti hirttä hakemahan

lähti hankeen tempomahan
syvään pohjoiseen
askel askeleelta
syvemmälle upoten

kirveellä kaatoi tuonen koivun
manalan männyn maahan
palaneet oksat kirveellä katkoi
teki mökkiinsä kurkihirren

vaan tuli talvi, tuli pian
mökin taas kaatoi
söi miestä kuin pientä oravaa
jonka käpy olikin jäässä

ainut mikä mökistä jäi
oli tuo tuonenkurkihirsi
siitä roikkui liukas köysi
kuin houkuttimena olisi

miestä kaltoin muserti
huuhtoi kurkun väkevillä
kiipes kurkihirren päälle
köyden päähän päättyi päivä

tuossa kauniissa talviyössä
pohjolan puhurin puhuttelussa
mikäpä siinä riippuessa
hiidenkurkihirsipuussa