Intiaanit ymmärtävät

Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria,
Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?
Leikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria
Betoniin tökkii...
Pelkäätkö kun käännyt selin?

Hahmo nousee ojasta.
Kiehuu pojan sappi, ja
Se joka toista vaanii...
Äiti toivoi pojasta
Poliisia tai pappia
Mutta tuli intiaani:

Jo yläasteaikoinaan
Koulut karkas käsistä...
Ei tullut sitten työtä.
Metsikköön muutettuaan
Kalpeus lähti pläsistä
Jo heti vuoden myötä.

Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Äiti miettii: "Ymmärränkö?
Kai en..."
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."

"Vaikka käveltäisiin päin,
Emme saattais tunnistaa,
Jos se tulis vastaan.
Selity ei järjelläin,
Ettei saata irrottaa
Siitä preeriastaan!"

Niin on kaksi muulia
Tuolla sisar Saaralla:
Isä ja sen poika.
Isä etsii kuulia
Ja perintöasetta...
Ei sitä estää voikaan.

"Missä on sun hevosesi,
Missä maasi, ylpeytesi?
Sukulaisetkin sinua häpeävät.
Saatanko nyt nähdä niitä?
Kai en...

Haavoissamme kääntää veistä,
Ei se poika piittaa meistä.
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät.
Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"

Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."