Kulkiessani synkkää talvista polkua pitkin, tunnen kuinka antikristus
hyväilee ruumistani. On sodan aika, totaalisen holokaustin aika.

Jumalasi voit nyt unhoittaa, sielusi voit nyt karkoittaa.
Kannan epäpyhää asetta halki mustan kuoleman, paimenesi sillä teloitan.
Liekki on syttynyt, uuden alun sarastus koittaa ja antikristus sodan voittaa.

Äiti pohjoinen huokaa syvään nähdessään saastaiset kasvosi,
joilla otit suihin jumalalta. Sinut tuhoon tuomittakoot, paistumaan sullottakoot.
On rituaalien aika, kasvosi verellä peitetään, ruumiisi päälle syljetään,
epäpyhän aseen voimaa ei kukaan voi voittaa