Isoja ovat lapsuuteni puut
Alastomia runkoja
Tuulettomia linnuttomia mustia rankoja
Ei lapsena ikinä eksynyt metsään vaikka tahtoikin
Nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin unta joka ei jää
Elämään kuin hetken vain
Katsomme pimeyttä silmiin mutta jota ei nää
Kun pienen hetken vain

Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
Mut sano vaan se tuhannen kertaa
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
Mut sanon vaan ja vielä sen kertaan

Epätoivo matkustaa busseissa metroissa junissa
Tuijottaa väsyneitä katsoja pimeyttä vasten ikkunoista
Nähden ruosteisen maailmanpyörän joka natisee tuulessa
Kuin maailma yksin tyhjässä avaruudessa

Katsomme pimeyttä silmiin unta joka ei jää
Elämään kuin hetken vain
Katsomme pimeyttä silmiin mutta jota ei nää
Kun pienen hetken vain
x2

Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
Mut sano vaan se tuhannen kertaa
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
Mut sanon vaan ja vielä sen kertaan