Minä katselin sisään filosofin taloon
Katsoin, ja ymmärsin
Maailma on lopussa
Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus
Ei jää kiveä kiven päälle
Ei tähteä taivaalle
Ei runoa, ei yhtään laulua
Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys
Kylmä ja loputon
Maailmani yössä kirjan peton
Minä rakennan sinut aina uudelleen
Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran
Minä katselin sisään filosofin taloon
Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän
Ja minä aavistin kuoleman varjon
Lopun läheisyyden
Yön laskeutuvan ikuisuuden
Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin
Maasta nousee usva uuden surun
Ja kastelee kuole van maan
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut
Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi
Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus
Ja minun on sota, ja minun onkosto
Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne
Sillä elämä on vain pilkkalaulu
Miré dentro de la casa del filósofo
Miré y comprendí
El mundo se está acabando
La eternidad se asienta sobre pilares frágiles
No queda ninguna piedra sin mover
No hay estrellas en el cielo
Ningún poema, ninguna canción
Solo una eternidad vacía y sin describir
Frío e interminable
Mi mundo de noche, la bestia del libro
Siempre te reconstruiré
Solo para destruirte una vez más
Miré dentro de la casa del filósofo
Sentí que el día se hacía más fresco y la tarde más tranquila
Y sentí la sombra de la muerte
La cercanía del final
La eternidad de la noche cayendo
La oscuridad se profundiza como nunca antes
Una niebla de nueva tristeza se eleva desde la tierra
Y riega la tierra moribunda
Vengo de la guerra, me he levantado del caos
He desafiado a los dioses, he vencido a la muerte
Soy un elemento: Tierra, aire, fuego, agua
Espíritu de canción errante, filósofo, apocalipsis
Y el mundo es mío, y mi propiedad es mía
Y mía es la guerra, y mío es el ejército
Dudosos y burladores, que la plaga caiga sobre vosotros
Porque la vida es solo una canción burlona