nainen kantaa ristiään
pimeässä nauraen
kuunnellen kosteaa yötä
liekehtien hiljaa
minä sanon:
ei ole tulemista
ei teräksistä laulua
näissä kivikaupungeissa
heinämiesten sisällä

vapisevin käsin ojennat
kuolemankukan siemen

eliset sanomat
nousevat merien pohjasta

muista aamuisin herätä
tehdä hyvin turha työsi
kello käy sinun aikaasi
sinun lyhyttä aikaasi
miksi johtajat ampuvat
kalliit päänsä seinille
miksi ikkunoista syöksyy
loputon itkevä joukko