Kosmisen kirkon tornista, katselen näitä jäätyviä maita
Muinaisen tuulen henkäykset, lausuvat kunniaa Herralle valon ja varjon

Yötaivaalla tähdet säteilevät, muodostaen kaavoja, uuden ajan nousulle
Planeettojen keskittyessä, avautuu polku, yli vanhan ja voitetun

Kun katselen näitä maailmoja, tunnen kaikkeuden virtaavan, läpi kuoren ja kudoksen, sisimpään
Kaikkinäkevän silmän pyhättöön

Ikuinen pyörä pyörii
Loputtomasti kohti uuden valon ylösnousemusta