Kuljen, kylvän ympärilleni
mätiä kaaoksen kasveja
jotka ovat juurtuakseen
ihmisyyden mullassa
ne kasvavat ja syövät
kaiken ilon elämästä
läpi ihon puskevat
sieluihinne varjoaan

Vihanlietsoja

Vitut teistä kaikista
en tarvitse paskaanne
en moraalisaarnoja
siitä mitä edustan
veri tulvii suuhuni
kun raivoni katsettaan
nostaa jälleen nähdäkseen
vain saman maailman

Vihanlietsoja