talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain

talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jol

jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan

minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille