Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni
Vain itseni minä omistan
Itsetuhon tie on polkumme
Me molemmat kärsimme

Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
En usko tulevaan
En tunne enää kosketustasi
Olen heikko, liian sairas nousemaan

Kuljetaan yhdessä kuolemaan
En saata unohtaa häntä joka poikkesi polviltaan
Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat
Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan

Päivä päivältä on tieni synkempi
Enpätoivo suurempi, kuolema varmempi
Miksi haaveilla, miksi edes yrittää

Toivo on menetetty
Minut on menetetty
Sinut on menetеtty
Kaikki on menetetty

Yhdеssä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat
Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille
Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään
Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme

Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita
Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään
Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa
Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan

Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa
Olemattomat arvomme on menetetty
Jäljelle jääneet kitukoon paskassa
Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen