En mä edes ole vihainen,
vaikka vanhat haudat auki kaivat.
Kompleksisi kasaat niskaani,
yrität peittää oikeat vaivat.
Niin suuri suu täynnä uhoa
ei ketään enää hämää.
Muille manaat suurta tuhoa,
itte hehkutat sielusi jämää.

Ja yksi asia tasan tarkkaan elämään jää:
mä olen huomenna selvä,
mut sä oot aina vaan kusipää.
Yksi asia tasan tarkkaan elämään jää:
mä olen huomenna selvä,
mut sä oot aina vaan kusipää.

Kuin lapsi kerjäät myötätuntoa;
silti isket puukon selkään.
Vieläkö löytyy turnauskuntoa?
Silta katkee pian, ja sä pelkäät.
Älä mieti minne vie tää.
Parempi sellaiset aatokset kitkee.
Olis muuten tosi kiva tietää,
kuka sunkin haudallas itkee.
Hei!

Ja yksi asia tasan tarkkaan elämään jää:
mä olen huomenna selvä,
mut sä oot aina vaan kusipää.
Yksi asia tasan tarkkaan elämään jää:
mä olen huomenna selvä,
mut sä oot aina vaan kusipää.
Mä olen huomenna selvä,
mut sä oot aina vaan kusipää.