Reissuiltani taas kotiin palaan.
Siellä minua odottaa ei kukaan.
Oven avaan hiljaisuuteen.
Yksinäisyys vastassa tyhjine kasvoineen.
Se kertoo tarinansa jonka oon kuullut jo ennenkin.

Ei oo jälleennäkemisen riemua.
On vain sama pitkä tyhjä hiljaisuus.
Se on aina täällä ilman sua.
Haaveeni pettävä todellisuus.

Aamiaisen tahtoisin kattaa kahdelle,
jonkun suudelmalla herättää.
Jos sen tekisin, niin kenelle,
sillä luonani ei ole ketään.

Ei oo jälleennäkemisen...

Ja taas mä meen ja jätän kaiken tyhjilleen.
Ainoa mikä huuliani hyväilee
on vain loppuunpalanut tupakannatsa joka tekee
minusta tyhjän patsaan.

Ei oo jälleennäkemisen...